Virus vs. internet — opetus pandemian aikana, nyt ja tulevaisuudessa

Anu Nathan, itslearning
Kesäkuu 7, 2021

Sugata Mitra on tunnettu koulutuksen tutkija ja on tällä hetkellä emeritusprofessori NIIT-yliopistossa. Hän esiintyi itslearningin tilaisuudessa vuonna 2017 Bergenissä, ja kun koulutuksen alalla on sen jälkeen tapahtunut niin paljon muutoksia, kutsuimme hänet takaisin keskustelemaan oppimisen tulevaisuudesta, siitä, mitä olemme oppineet opetuksesta keskellä pandemiaa ja miten voimme parantaa opetusta. Tässä on yhteenveto hänen esityksestään maailmanlaajuisessa online-tapahtumassamme – itsConvention 2021 — itsConvention 2021.

Pyysimme Sugataa (kuten häntä mieluummin kutsutaan) puhumaan koulutuksen uudelleenkäynnistämisestä pandemian jälkeen. Covid-19 laukaisi valtavan muutoksen koulutuksessa ja pakotti koulut omaksumaan etä- ja hybridikoulutuksen ympäri maailmaa. Mietimme, mitä Sugata näki siinä. Hole in the Wall -kokeilusta vuonna 1999 lähtien, entinen Newcastlen yliopiston professori on ollut itseorganisoitujen oppimisympäristöjen (SOLE) ja internetin kautta oppimisen kannattaja.

That has not changed.

” Nämä kaksi viimeistä pandemian vuotta, jolloin maailma koki tämän valtavan muutoksen, ajattelin paljon sitä, millainen elämä olisi ollut, jos meillä ei olisi Internetiä. Luulen, että ymmärrät, että syy siihen, että voimme jatkaa tekemiemme asioiden tekemistä, johtuu Internetistä. Internet on muuttanut kaikkea – terveydenhuoltoa, miten ostamme ja myymme asioita, matkustamista ja koulutusta.”

’Valvomattomat lapsiryhmät voivat internetin avulla oppia mitä tahansa itse. En ole löytänyt tähän mitään, mikä voisi ehdottaa muuta.’

SOLE-malli

”Pandemian alkuaikoina oppilaitokset ja koulut suljettiin. Sitten järjesteltiin opetusta uudelleen – opetus käynnistyi uudelleen ja oppiminen pääsi jatkumaan.”

”Olen puhunut SOLEsta yli 30 vuoden ajan Hole in the Wall -kokeilustani lähtien. Mutta uskon, että se ei ole oikeasti vielä tarttunut ympäristöön, koska SOLE-malli ei opeta opiskelijoita vastaamaan tenttikysymyksiin, eikä varmasti niin, miten tentit on järjestetty nyt. Mutta ei riitä, että opiskelijat muistavat vain oppimansa. Tentit, kuten tiedämme, ovat muistin, eivät tiedon kokeita.”

Sugata haluaa mieluummin, että oppilaita testataan ymmärtämästään. Voivatko he kommunikoida ja selittää ymmärryksensä siitä, mitä ovat oppineet? Ja hän sanoo, että SOLE-malli ei ole levinnyt, koska tällaisia testejä/kokeita/tenttejä on paljon vaikeampaa tehdä.

Opeta tulevaisuutta kestäväksi

Sugata haluaa nähdä opetuksen menevän eteenpäin eikä palaavan entiseen normaaliin.

”Mitä en pystynyt saavuttamaan 30 vuodessa – virus sai sen aikaan muutamassa kuukaudessa – se muutti järjestelmää. Siirryimmme kaikki SOLE-malliin. Valitettavasti alussa tuli virheitä, koska yritimme luoda luokkahuoneen Internetissä. 24 edessään olevan oppijan sijasta opettajilla oli nyt 24 oppijaa yhteydessä Internetiin, ja opettaja luennoi ja näytti heille dioja.

Entä, jos opettaja tekisi kysymyksiä luennon sijaan. Huolellisesti suunniteltuja kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia suoraan Googlettamalla parissa sekunnissa.”

Se mitä Sugata haluaisi tapahtuvan enemmän, on ryhmätyöt, oppijoiden saaminen yhteistyöhön ja sitten raportin esittäminen. Kuuntelija (opettaja) kuuntelee ryhmien raportteja ja tekee yhteenvedon. Tämä on SOLE-mallin ydin.

Vuonna 2017 hän sai kuuntelijoiden kulmakarvat nousemaan konferenssisalissa sanoessaan: ’Valvomaton ryhmä voi niin halutessaan oppia itsenäisesti internetissä melkein kaiken.”

Hän ei ole muuttanut käsitystään tuosta väitteestä ja sanoo, että opettajan tehtävä on olla se henkilö, joka saa oppijoissa heräämään kiinnostuksen opittavaan asiaan liittyviin kysymyksiin.

Ryhmät ilman valvontaa voivat oppia itssenäisesti mitä tahansa Internetin avulla, jos haluavat. En ole löytänyt mitään mikä kumoaisi tämän. Mutta 9-vuotiaat oppivat eri tavalla kuin aikuinen; he oppivat omalla tavallaan.

Pandemian jälkeen

Kun koronavirustapaukset lisääntyvät Aasiassa, Sugata lisää, että emme voi koskaan palata siihen, mitä koulutus oli ennen pandemiaa, ja että tämä ei ole välttämättä huono asia.

‘Miksi pitäisi? Suuri muutos opetuksessa on muutosta asioissa, joita me tiedämme ja joita me emme vielä tiedä.’

Hän sanoo, että on tärkeää opettaa opiskelijoille perusteet, jotka auttavat heitä elämään onnellista, terveellistä ja hyödyllistä elämää aikakaudella, jossa he elävät. Se tarkoittaa huomisen taitojen opettamista oppijoille, opettaa heitä etsimään tietoa pikemminkin kuin muistamaan ja läpäisemään kokeita.

Asennoituminen tämän hetken opettamiseen

Esityksessään Sugata hahmotteli 15 asennetta nykypäivän opettajille, mukaan lukien hybridi-oppimisen joustavuus ja siirtyminen ”sen toteuttamisesta, sen antamiseen tapahtua” hoivaamaan opiskelijoita kasvamaan tiedon etsijöiksi. Hän uskoo, että koulutusjärjestelmät ympäri maailmaa, jotka juurtuvat edelleen 1800-luvun koulutusmalliin, eivät ole meille hyödyllisiä, koska tämä malli toimi, kun pystyimme ennustamaan kohtaamamme ongelmat, kun muutos ei ollut niin äkillistä kuin nykymaailmassa. Hän haluaa nähdä opettajien opettavan nykymaailmalle opettamalla oppijoita selvittämään asioita ja etsimään tietoja samalla kun pystymään erottamaan väärennökset todellisista ja esittämään löydöksensä samalla tavalla kuin tohtorikoulutettavat.

Tässä on joitain muitakin avainkohtia, joita hän ehdottaa opettajille oppijoiden valmistelemiseksi tulevaisuutta varten.

1. Ymmärrä, että opetuksen tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus elää onnellista, terveellistä ja hyödyllistä elämää.
2. Siirry ”vain siinä tapauksessa” -ehdosta ”juuri ajoissa” -ehtoon. Käytä Internetiä oppiaksesi vastauksia kysymyksiimme, joita meillä on juuri sillä hetkellä.
3. ’Sinä menet ja minä seuraan’ -menetelmä. Anna oppijoiden tutkia ja ottaa johtoasema.
4. Älä opeta oppijoille sitä, minkä he voivat oppia itse.
5. Laskenta, ymmärtäminen ja viestintä – siinä on kaikki mitä meidän on arvioitava.
6. Salli Internetin käyttö tutkimusten aikana. Käytä kysymyksiä, joiden tarkoituksena on osoittaa ymmärrystä.
7. Miksi emme pyydä opettajilta arviointia siitä, mitä oppija ymmärtää, sen sijaan että testaisimme hänen muistitaitojaan?

Sugata on laajemmin käsitellyt näitä ajatuksia kirjassaan ”Virus vs. Internet”, joka on saatavana verkkokirjakaupoista.

Jos haluat tutustua lisää hybridioppimiseen ja kuinka itslearning tukee oppijalähtöista opetusta, lue ilmainen Hybridioppimisen käsikirja opetuksen tueksi.